Lasten ja nuorten liikkumattomuus on herättänyt viime vuosina paljon huolta. Liikunta on merkittävä tekijä lasten kehityksen, fyysisen ja psyykkisen terveyden, sekä hyvinvoinnin kannalta. Liikkumattomuuteen on monia syitä joihin kaikkiin ei voida kaupunkipolitiikalla vaikuttaa, mutta osaan kyllä voimme. Esimerkiksi merkittäväksi syyksi on noussut harrastamisen kustannukset, jotka ovat karanneet jo monien keskituloistenkin perheiden saavuttamattomiin. Siksi jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee taata mahdollisuus harrastukseen. Sen ei tarvitse olla kaikille jääkiekkoa tai taitoluistelua, mutta kaupungin tehtävänä on varmistaa, että kaupungissa on riittävästi maksuttomia tai kohtuuhintaisia, monipuolisia tiloja harrastaa jokaisessa kaupunginosassa: lähellä lapsia ja nuoria. Loistava tähän suuntaan avittava toimi oli esimerkiksi nyt tammikuussa valtuustossa tehty päätös siitä, että kaikki 7–19-vuotiaat helsinkiläiset pääsevät kuluvan vuoden ajan ilmaiseksi maauimaloihin sekä kulttuurikeskusten tiettyihin konsertteihin ja esityksiin. Lasten liikkumisen esteeksi on löydetty myös ajanpuute, jolloin arkinen liikunta jää harrastusten ulkopuolella vähäiseksi. Lisää aikaa vapaalle liikkumiselle ja ulkoilulle voidaan mahdollistaa, kun kaupungissa elämää kehitetään sujuvammaksi ja lasten omatoiminen liikkuminen mahdollisestaan kehittämällä asuinympäristöjä turvallisemmaksi. Viimeisenä syynä mainitsen vanhemmat. Kotoa tulevaan kasvatukseen emme loputtomasti voi kaupunkipolitiikalla vaikuttaa, mutta on tutkittu, että yksi eniten lasten ja nuorten liikkumistottumuksiin ja elintapoihin vaikuttava tekijä on mallioppiminen vanhemmilta. Siksi kaikkein järkevintä politiikkaa olisi panostaa myös aikuisten liikkumisen mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin, sillä heiltä lapset ottavat mallia siihen, miltä elämän ja arjen kuuluisi näyttää. Sujuva arki, kohtuuhintaiset liikuntamahdollisuudet, virkistävät ulkoilumahdollisuudet, toimivat ulkoliikunta-alueet ja aktiivisen elämän tukeminen myös aikuisille lisäisi siis myös lasten liikkumista.
 

Kaikille lapsille tulee taata turvallinen ympäristö kasvaa ja kouluttautua. Tämä vaatii esimerkiksi nopealla aikataululla sisäilmaongelmiin puuttumista. Kasvatuksen ja koulutuksen tilojen uudishankkeet ja korjaukset tulisi toteuttaa elinkaarimallilla ja/tai allianssimallilla, jotta laatuongelmia saataisiin vähennettyä. Kaupunkiympäristön toimialan ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tulee tehdä entistä parempaa ja tiiviimpää yhteistyötä tarkoitukseen sopivien ja alueellisten tarpeiden mukaisten tilojen takaamiseksi. Tarvitaan lisäksi entistä parempia ennusteita väestönkasvun ja liikkumisen suhteen, jotta riittävät tilat ja resurssit saadaan kuntoon ennen, kuin ollaan jo ongelmissa. Lisäksi turvallisuutta luo riittävät resurssit kasvatuksen ja koulutuksen henkilökunnassa, sekä myös resurssien ohjaaminen erityistä tukea tarvitseville lapsille. Koulujen tarveperustaista rahoitusta tulee kohdistaa tehokkaasti segregaation torjumiseksi, ja kasvatuksen ja koulutuksen määrärahoja ei saa ainakaan laskea tulevina vuosina. Tällä kaudella niitä on nostettu merkittävästi, ja se on välttämättömyys laadukkaan koulutuksen takaamiseksi.

 

Jokaiselle pienelle tulee mahdollistaa varhaiskasvatuksen paikka mahdollisimman läheltä kotia. Mikäli päiväkoti sijaitsee vanhemman/vanhempien työpaikan ja kodin suhteen kaukana, muuttuu perheen arki hankalaksi ja varsinkin lasten päivät venyvät kohtuuttoman pitkiksi. Usein myös hoivavastuun perheissä kantaa ensisijaisesti äidit, joten sopivan varhaiskasvatuspaikan puuttuessa usein naiset palaavat töihin vain osa-aikaisesti tai lykkäävät töihinpaluuta myöhemmäksi, joka taas vaikuttaa esimerkiksi sukupuolten välisiin palkkaeroihin, eläkekertymiin ja urakehitykseen. Helsinki on tehnyt päätöksen, että lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen astetta tulee nostaa, ja esimerkiksi kotihoidontuen kuntalisä poistettiin tämän tavoitteen vuoksi, niin silloin on perheille myös taattava sellaista varhaiskasvatusta, joka löytyy läheltä sekä on laadukasta ja turvallista. Myös ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tulee löytyä läheltä: tämä vaatii lisäresurssia myös sinne, sillä ruotsinkielisten päiväkotien verkosto on jo valmiiksi tietenkin paljon harvempi. Tällä hetkellä myös varhaiskasvatuksen pätevistä opettajista ja ammattilaisista on suuri pula, joten kaupungin tulee tehdä toimia, jotta heitä saataisiin sekä koulutettua lisää, että myös motivoitua hakeutumaan ja pysymään Helsingissä. Se vaatii esimerkiksi kilpailukykyisempää palkkamallia ja etuja, sillä kasvatuksen ja koulutuksen puolella palkoissa ei ole valtavia eroja Helsingin ja muun Suomen välillä, ja yksinkertaisesti täällä kalliissa pääkaupungissa ei pärjää nykyisellä palkalla samoin kuin muualla.

Lisäksi on mainittava, että koronavuodet olivat erityisen rankkoja lapsille ja nuorille: harrastukset olivat tauolla, kavereita ei voinut nähdä kuten ennen, ja koulut ja päiväkodit olivat etänä ainakin toisinaan. Pandemia-ajan vaikutukset näkyvät edelleen varsinkin nuorten hyvinvoinnissa ja mielenterveydessä, ja todennäköisesti näkyvät vielä pitkään. Siksi lasten ja nuorten elämää ja edellisinä vuosina syntyneitä ongelmia täytyy tukea ja ratkoa nyt kaikin mahdollisin keinoin. Mielenterveyden palveluihin on päästävä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä, sekä kouluihin on saatava enemmän resursseja haasteiden tunnistamisen ja tuen oikea-aikaisen aloittamisen turvaamiseksi.