Toimiva joukkoliikenne on menestyvän kaupungin ydin. Jotta voidaan suunnitella elinvoimaisia kaupunkialueita ja luoda viihtyisää kävelykeskustaa, on joukkoliikenteen oltava ihmisten sujuvan arjen mahdollistaja. Toimiva joukkoliikenne voi pienentää arjen taloudellisia menoja, kun autoa ei tarvitse hankkia. Se voi vähentää ruuhkia ja sujuvoittaa niiden elämää, joille autoilu on välttämätöntä. Se voi antaa hektisessä arjessa hengähdystauon ja mahdollistaa pienet hetket omaa aikaa. Monille se mahdollistaa hyvää elämää ja estää syrjäytymistä kotiin. Joukkoliikenne vaikuttaa kaikkien arkeen jollain tavalla, ja herättää siksi myös tunteita: ja ne tunteet tulisi olla positiivisia.

 

Korona-aika kuritti joukkoliikennettä rankasti, ja roimasti vähentyneet matkustajamäärät ovat aiheuttaneet uudenlaisia haasteita ratkottaviksi. Vaikka pandemia-aika onkin jo takana, niiden aikana etätyöt yleistyivät uudeksi normiksi, eikä matkustajamäärät ole nousseet enää takaisin koronaa edeltävälle tasolle. Siksi lipputyyppeihin tulee kehittää enemmän joustavuutta tilipohjaisella mallilla, joka palvelee myös harvempaa liikkumista ja helpottaa asiakasta lippuvalikoimien kanssa. Paras vaihtoehto olisi jo monessa muussa kaupungissa käytössä oleva malli, jossa matkat leimataan pankkikortilla, ja kun kuukausilipun hinta täyttyy kertalipuista, muuttuu lippu automaattisesti kuukausilipuksi. Tämä palvelisi varsinkin epäsäännöllisesti kulkevia matkustajia, ja poistaisi stressiä siitä, että tulevien matkojen määrä pitäisi osata arvioida joka kuukaudelle etukäteen. Palvelutaso täytyy voida turvata jatkossakin, sillä monien helsinkiläisten täytyy pystyä liikkumaan työmatkoja sujuvasti myös ympäri vuorokauden. Lisäksi raideinvestointeja ja kunnianhimoisia päästötavoitteita täytyy edistää talouden notkahduksesta huolimatta: autoilua voidaan parhaiten vähentää kaupunkialueella tarjoamalla sille parempi vaihtoehto. Myös erityisryhmät täytyy ottaa huomioon. Opiskelijoilla ja ikäihmisillä täytyy olla myös mahdollisuus liikkua. Viime kaudella esityksestäni myös peruttiin päätös siitä, että lastenvaunuilla ja -rattailla liikkuvat joutuisivat jatkossa maksamaan matkoistaan kaikissa muissa, paitsi sinisissä busseissa. Mielestäni vaunuja ja rattaita ei ole järkeä ohjata kaikkein ahtaimpiin kulkuvälineisiin, eikä samaa hintaa voisi muutenkaan periä palvelutasosta, joka on heille huomattavasti heikompi kuin muille joukkoliikenteen käyttäjille.

 

Tulevaisuudessa pääkaupunkiseudun joukkoliikenne liikuttelee yhä isompia ihmismassoja, jonka vuoksi Helsingin keskustaan tulevaa liikennemäärää täytyy vähentää, jotta liikkenne soljuisi sujuvasti eikä bussit seisoisi ruuhkassa ikuisuuksia. Tämän vuoksi runkolinjastrategia on välttämätön. Toimiva runkolinjamalli vaatii kuitenkin esimerkiksi suojaisat ja turvalliset vaihtopysäkit ja -asemat, sillä kukaan ei halua vaihtaa kulkuneuvoa pimeässä räntäsateessa ilman kunnon turvallista suojaa. Kaupungin tuleekin investoida toimiviin, suojaisiin, turvallisiin ja valaistuihin vaihtopaikkoihin, jotta vaihtaminen sujuu mukavasti. Lisäksi esimerkiksi liityntäpysäköintiin ja turvallisiin pyöränsäilytysratkaisuihin asemilla tulee panostaa, jotta myös ne, joiden on välttämätöntä lähteä kotoa omalla kulkuneuvolla, voivat sujuvasti vaihtaa joukkoliikenteeseen ja näin välttää pahimmat ruuhkat sumppuisessa keskustassa. Jotta vaihtaminen myös sujuisi stressittömästi, busseihin on saatava kaikkiin toimivat pysäkkinäytöt liikkumisen helpottamiseksi.

Viimeiseksi mainitsen vielä kaupunkien korjaustyöt ja niiden oikea-aikaisuuden suunnittelun. Vaikka tämä asia ei olekaan HSL:n tai joukkoliikenteen toimijoiden käsissä, vaikuttaa kaupungin rakennustyömaat ja auki revityt kadut valtavasti joukkoliikenteen sujuvuuteen. Itsekin huomaan, että matka-aika nykyisin töihin on ensinnäkin täysin ennalta-arvaamaton, mutta myös vähintään puolet pidempi. Tämä esimerkiksi vähentää huomattavasti haluani valita toimistolle meneminen etätöiden sijaan, sillä en halua istua tunteja päivästäni bussissa. Tämän vuoksi kaupungin rakennustyömaat tulee suunnitella siten, ettei kaikkea revitä kerralla auki. Parannustöitä on toki tehtävä, mutta liikkumisen pitää olla sujuvaa myös niiden aikana. Siksi korjaustyöt tulisi toteuttaa niin, että liikenne voidaan niidenkin aikana tehokkaasti järjestää ilman kohtuuttomia matka-aikojen pidentymisiä ja arjen hankaloitumista vuosiksi.

Vietin jo lapsena aikaa bussivarikoilla isäni kanssa, ja aikuisiällä olen ollut edistämässä esimerkiksi Turun joukkoliikennelautakunnassa kävelykeskustan mahdollistavaa liikennesuunnitelmaa, sekä Helsingin Seudun Liikenteen hallituksessa toimivampaa lippumallia, runkolinjastrategiaa ja kunnianhimoisia päästötavoitteita. Asuinpaikkammekin valikoitui osittain toimivien joukkoliikenneyhteyksien vuoksi, sillä koen sen niin tärkeänä osana sujuvan arjen kannalta. Intohimoa alaan ja ymmärrystä toimivan liikenteen järjestämiseen on siis kertynyt jo monen vuoden ajalta, ja tämä teema onkin siksi hyvin lähellä sydäntäni.